Sivut

tiistai 17. marraskuuta 2015

Sarjassamme päättömät ideat...


Olin päättänyt mennä järvelle tänään enkä antanut kelille periksi. En suosittele!
Luminen lauta painoi ihan hirveästi. Yritin melalla skrapata enimmät lumet pois. Kaikkea en saanut, mutta ainakin enimmät. Asensin laudan Sup Wheelseihin ja yritin lähteä vetämään lautaa perässäni. Lauta kopsahti saman tien kädestäni maahan ja lumen takia se oli työnnettävä rantaan. Älyttömän rankkaa!


Välillä sai potkia enimpiä lumia pois renkaista. Mielessä kävi, että tätä voisi harrastaa jossain lämpösessä näin lomalla. Toki olisi auttanut asiaa jos ajankohta olisi varmistunut aikaisemmin, että olisi saanut edullisen lähdön jonnekkin kauas pois.




Hieman haasteellistahan SUPpaaminen tuossa kelissä oli, mutta tulipa tehtyä.
En muista aikaisemmin nähneeni mini vaahtopäitä tuossa lahdessa.







Toisaalta alan jo odottamaan kunnon talvea, että pääsee harrastamaan muitakin lajeja.

maanantai 9. marraskuuta 2015

Sadepäivän SUP

9.11.2014

 Tasan vuosi sitten oli lumi maassa, mutta nyt puutarha on herännyt uudelleen eloon!
Hauska kuinka blogi toimii myös sääpäiväkirjana!

9.11.2015

Vaikka tiesin, että sade suurella todennäköisyydellä tulee kun olen vesillä, lähdin silti.
En ollut menossa niin kauaksi, etten pääsisi suht nopeasti takaisin jos sade yltyisi.


Maa oli niin märkä, että laitoin mieheni crocksit märkäpukutossujen päälle.
Kamalan näköiset, tiedän! Tarkoitus oli, että saan pidettyä tossut mahdollisimman
pitkään kuivina, ettei varpaita ala paleltamaan.
Minulla oli kahdet hanskat mukana. Toiset hanskat tungin muovipussiin, etteivät kastu.


Luulin, että sorsatkin ovat jo lähteneet muille maille, mutta siellä niitä vielä on!


Kävin mutkan Särkiniemessä, kun en oikein keksinyt minne mennä.
Joka puolella oli yhtä pilvistä ja harmaata.
Särkiniemeen mennessä alkoikin tihkuttaa. Pois tullessa ripeksikin jo vähän enemmän.
Minulla oli tuulta- ja vettäpitävä takki ja märkäpukuleggingsit päällä.
Vedin hupun piponi suojaksi, että se säilyisi vähän kuivempana.






Ajattelin mennä tuonne Saaristokadunsillan vieressä olevaan Pölhön saareen pitämään sadetta.
Yleensä siellä on aina ihmisiä, mutta tällä kertaa ei savu noussut grillikatoksesta.
Itsekin jätin tulitikut kotiin, kun en ajatellut tarvitsevani niitä.


 Sataa sataa ropisee!


En ihmettele, miksi Pölhö on niin suosittu paikka. Se on kauniilla paikalla.
Nyt se vain tuntui hieman pelottavalta, kun siellä ei ollut kuin jonkun kodittoman? makuupussi.
Mielikuvitus alkoi laukata, enkä jäänyt viihtymään sen pidemmäksi aikaa.


Sateensuojassa

Hiukset olikin ihan likomärät, kun pääsin kotiin!


Ankean näköinen kotimatka odotti. Loppumatkan meninkin lujempaa, sillä alkoi olla hieman vilu.
Vapaapäivän parhautta oli, että pystyi napsauttamaan saunan päälle kotona! :)
Uskon, että sormiani ei paleltaisi niin paljon jos en ottaisi nuita kuvia...

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Fifty shades of grey



 En edes muista, koska ollaan oltu yhdessä vesillä. Ajattelinkin Isänpäivän kunniaksi viedä mieheni
löytämääni saareen Isänpäivä kahville. Lähdettiin liikkeelle Saaristokadun jäätelökioskilta.
Siinähän on se pieni luiska, josta on helppo lähteä ja rantautua.


Pieni tihkusade tuntui mukavan raikastavalle eikä jaksanut kastella lainkaan.


50 shades of grey! :)




Tutkittiin vähän paremmin tuota saarta ja sieltä löytyi myös nuotiopaikka.
Ikävä kyllä myös paljon roskia, naruja ja muuta, mikä voi kietoutua lintujen jalkoihin!
Ei varmasti ole iso homma ottaa roskapussia veneeseen, jotta voi siivota jälkensä.
Tuo on varmasti myös hyvä onkipaikka.





2013 ensimäinen SUP-kauteni loppui Isänpäivänä. Nyt ei onneksi vielä loppua näy ja haaveilenkin jatkavani ainakin tammikuulle. Se olisi hienoa! Katsotaan, miten käy...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...